Meidän kolmivuotiaalla ei ole koskaan ollut mitään lempilelua tai unikaveria. Suosikki on vaihtunut aina kulloisenkin päivän mielen ja tuulen mukaan. Vaan oli se päivä kun Oi Pakettiin! saapui ensimmäinen Gabriela Pardon lähetys. Poika näki vilauksen kaivinkonetyynystä. Vahingossa. Sitä kun oli täällä suunniteltu vähän jouluaatolle. :) Hän nappasi yhden eikä päästänyt käsistään. Ei ole sen jälkeen päästänyt. Keltainen kaivinkone on päivittäisen halittelun kohde. Vaalittu aarre. Ja voi liikutus kun pikkutyyppi käy nukkumaan. Päikkäreille tai yöunille. Siellä hän tuhisee tyytyväisenä pää pullean kaivurin päällä.
